KV-koordinaattorini painostuksen ansioista sain vihdoin ja viimein puristettua itseni kirjoittamaan vaihto-opintojaksostani raportin. Saattaa olla osittain tylsää luettavaa, koska se on suunnattu lähinnä muille potentiaalisille vaihtoon lähtijöille, ja koska kirjoitin sen väsyneenä yöllä, kuunnellen espanjankielistä räppiä ja juoden pakistanilaista maitoteetä fiiliksen vuoksi. Yritin tietoisesti kirjoittaa raportista ennemminkin hieman vapaahenkisemmän muistelman, kuin faktoja luettelevan dokumentin. Eli saatetaan nyt tämäkin blogi vihdoin päätökseen ja aloitetaan vaan nimenmuutoksella uus, jos tarve joskus tulee. Ei sitä tiedä...

Kiitos blogin lukijoille, ja teille, jotka piditte minuun yhteyttä ollessani ulkomailla!

Tässä itse ( raportti. )

Se oli siinä, huomenna Suomeen!

Kiitos lukijoilleni ja hyvää kesän alkua! Koululle pitää vielä kirjoittaa loppuraportti, jonka tulen julkaisemaan myös täällä.

Viimeisen pvän sää on ainakin täydellinen; 31 astetta, mut ei kuitenkaan hikoiluta, koska ilma ei ole painostava ja kevyttä tuulenvirettä on myös. Täytyy pistää pillit pussiin sillon ku on huipulla, että jää hyvät muistot. Aloitin pakkaamisenkin kerrankin ajoissa, eli jo eilen. Nyt voisin mennä hoitamaan sen homman loppuun.

Mul oli elämäni toisiks paras vappu. Paras vappu oli -97 Nuuksion Luukissa. Molempia kuitenkin yhdisti se tosiasia, ettei vappua tarvinnut katsella. Tänä vuonna ulkomailla ihan vaan perusbileet, hyvät sellaiset ja -97 keskellä metsää ja peltoa hyvässä seurassa.

Helsingin Sanomien kolumnisti ilmaisee oikeastaan minunkin ajatukseni:

( Viinaa, virtsaa, väkivaltaa )

Granadan kaduilla on joitain ihan hyviäkin silhuettitageja. Tää kyseinen nyt tuli mieleen, ku katsoin pari vuotta vanhan dokumentin, joka pisti ajattelemaan. (Miksei kukaan oo mulle mainostanut tota aiemmin?) Ensinnäkin sitä, että voiko kaikki siinä sanottu olla totta vai onko kaikki vaan Michael Mooren aloittaman dokkarihypen jatkoa. Ja toiseksi, jos on totta, ni mitäs helvettiä. Tarttis varmaan tehdä jotain. Mut mitä?

Muuten ei valittamista. Illalla puol kasilta vielä 27 astetta lämpöä. Voi mukavasti istua laitoksen puistossa, johon yltää langaton, joskin rasittavan hidas, netti.

Jenni oli kylässä. Tehtiin Malaga-Sevilla-Cordoba-Granada-rundi.
Cordoba toi paikoitellen mieleen LucasArtsin seikkailupelien grafiikan.

Koska aina ei jaksa miettiä mitä kirjoittais, enkä yleensä halua kirjoittaa miettimättä ees vähän, ni aloitetaan tällanen 'päivän kuva'-perinne.



Meidän partsia vastapäätä on toinenkin partsi. Siel asuu mummo, jol on kissa ja vielä vähän pentu saksanpaimenkoira.

Tuun Suomeen perjantaina 3.4. ja oon maanantaihin 13.4. asti.

Ois siistii nähdä mahdollisimman monia ihmisiä!!!

Jouluna, ku moni oli muualla, ni jäi näkemättä.

Koitan ottaa yhteyksiä, mutta pliis, muhunkin saa ottaa yhteyttä!

Peace!

Nää idarit tääl on pilanneet mun tunne-elämän lopullisesti, ku ei enää tiedä pitäiskö itkee vai nauraa. Oikeesti, Granadan yliopiston Luonnontieteellisen laitoksen kansainvälisten asioiden toimisto on surkein toimisto, mis oon ikinä asioinut. Kansainvälinen? Hmm. Eli hei, nehän varmaan puhuu englantia! Arvatkaa kaks kertaa. No mut hei, nehän on olemassa myös auttaakseen vaihtareita, ja ymmärtävät varmaan puhua edes kirjakieliespanjaa, jotta ulkomaalaiset ymmärtäis. Niin... tarviiks ees arvata? Ja vihdoin ja viimein sain yliopiston netin toimimaan mun kannettavalla, kiitos kämppikseni Fernandon. Toimistolla ei ollut hajuakaan, vaikka ongelma oli aivan yksinkertainen loppujen lopuks, ei varsinaisesti edes tietotekninen. Piti vaan tietää yks pikkujuttu.

Eilen sain rekisteröidyttyä yllättävän pienellä kädenväännöllä tokalle lukukaudelle. Mun homman nimihän oli se, että mun piti olla tääl aluks vaan eka lukukausi, mut masokismissani velloen päätin jäädä koko lukuvuodeks. Tämä tarkoitta vaan pientä byrokraattista manööveriä, kuten hyväksymiskirje laitoksen johtajalta ja opiskelijakortin uusinta. Ku menin toimistoon eilen, kirosin välittömästi ku näin et siel oli kolmesta virkailijasta se kaikkein paskin. Se äijä on varmaan jossain suojatyössä siellä, ku sil on suhteita, eikä sen äly riitä mihkään muuhunkaan. Ja sen asenne on just sellanen, ”emmä tiedä, et mikä toi koodi on mitä sä kysyt, kato siit sun oppaasta. Ai eiks sulo o sellasta? No miks helvetis sul ei oo?!” Tällaista palvelua saivat edessäni olevat hieman hukassa olleet saksalaiset. Ja jos se puhuu puhelimessa, ni sil ei oo mikään kiire lopettaa puhelua, vaik jono ois kuinka pitkä. Mun tilanne oli se, että mun kortti piti siis uusia. Mun piti vaan viedä se sellaseen päätoimistoon, joka on siis ihan toisessa kaupunginosassa, jossa se uusittiin ja josta se sitten luvattiin toimittaa tähän mun toimistoon. Ja ku selitin tilanteeni tälle miehelle, että joo, mä jatkoin mun oleskeluani täällä ja blaah blaah ja että tarttisin tarvittavat lomakkeet, jotta voisin ne täyttää, ni sen eka kommentti oli jotain tyyliin, ”mitä? voiksä muka tehä niin? Onksul valtuutusta?” Ku näytin laitoksen johtajan kusisel englanninkielel kyhätyn yksinkertaisen saatekirjeen ja virallisen, uuden hyväksymiskirjeen, sen speden ilme pelasti mun valvotun yön jälkeisen aamun. Se jopa on ainut niistä kolmesta virkailijasta, joka puhuu vähän englantia. Silmät pyöreinä se vaan pudisteli päätään kattoen niitä papereita ja sano, et joo hae tällanen lomake tuolta info-kopista. Okei, homma hoitu, mut ihme säätöö.

Ku palasin lomakkeen kanssa, ni toimistoon oli saapunut mukava virkailijanainen, joka autto mua lomakkeen täytössä. Mut tietty mun vanhoja papereita ei meinannu aluks löytyy,vaik kaikkien vaihtareiden paperit oli ihan mallikelpoisesti sukunimen perusteella lajiteltu, koska mun kortti oli niin juosten ja kusten uusittu, että mun valokuva peitti sukunimen ekan kirjaimen.

Muita kuulumisia ny on lähinnä se, että näin espanjaks dubatun Watchmenin ja jopa ymmärsin suurimman osan. Positiivinen merkki. Leffa oli mun mielestä muuten ihan sika hyvä. En oo vielä lukenut sarjista, joten mul ei ollut myöskään mitään pelkoja siitä, oliko leffa pilattu vai sarjiksen mukainen.

Ja ku viime aikoina on biisejä tullut siteerattua paljon, ni jatketaan nyt sit hyväks todettua kaavaa.

"Taivut tai murrut
Sammut tai palat
Ajat päälle tai väistät ojaan
Muutut tai et

Aivan näinä päivinä
Kaikki kääntyy vielä parhain päin

Katsotaan
Nyt tämäkin
Näytös
Loppuun

Vaikka heräisit vieraasta talosta
Vaikka laulaisit kuurojen seurassa
Vaikka silpoisit jäkikasvusi tai
Vaikka kärsisit elinkautista

Vaikka syntyisit maahanmuuttajana,
Tai vihaisit uutta tatuointia
Vaikka hengittäisit hermokaasua
Vaikka kaivat itsellesi hautaa

Vaikka uhkailet tyhjällä aseella,
Tai rakastat vain kasvoja peilikuvassa,
Tai odotat lopunajan petoa
Tai elät ikuisessa surussa"

-Stam1na: ’Kaikki kääntyy vielä parhain päin’

Sori, mut en enää jaksa. Päin helvettiä mun elämä menee, eikä mulla oo täällä yhtään kivaa, kai se on myönnettävä.

”Tähän on nyt tultu
paljon spekulaatioit on kuultu
vähän on tiedetty
vitusti enemmän on luultu
paskaa puhuttu, huhuttu
yksityiskohtiin juututtu
mut totuus on tuttu
mikään ei edelleenkään oo muuttunu”
-Petos: ’Tähän on nyt tultu’

”Petos otti jo seiskaluokal kirkost eron
tervetuloa elämänkatsomustieto
hyvästi kirkollisvero
ja institutionaalinen aivopesu
niinku intissä
käyt kummas tahansa, ni taatusti viiraa vintissä”
-Petos: ’Pakana’

”Voi tuijottaa tyhjää, voi raivosta juopua,
huutaa ’mitä sillä on väliä?’ ja luopua
mut se ei hyödytä, sen tiedän, jos muuta en
viha heikentää sydämistä voimakkaimmankin
ja ennen kuin huomaat olet itsesi vankina
murheittesi kahleilla kytkettynä katkeruuteen”
-Freud, Marx, Engels & Jung: ’Mustelmilla’

“Hey you! What the f**k is wrong with you?”
Combichrist: ‘What the f**k is wrong with you?’

No mun ongelma on sellanen pyhä kolminaisuus, ku
*huonot ja ahdistavat muistot, jotka eivät jätä rauhaan,
*unettomuus,
*sekä masennus.
Kaikki kolme ovat varmastikin kytköksissä toisiinsa, mutta mistä lähteä purkamaan kerää? Seuraava teksti ei välttämättä kuulu tänne. Laitan sen tänne lähinnä itsekkäistä, terapeuttisista syistä. Tätä blogia lukevat sellaiset ihmiset, joille en välttämättä haluais asiaa purkaa, mutta toisaalta, jos mun blogi jotakuta kiinnostaa, niin ehkä tämä ihminen ees jollain tasolla välittää musta, joten ansaitkoon sillä mun luottamuksen. Tässä siis teille, rakkaat lukijani, sosiaalipornoa tuutin täydeltä. ( Päähenkilönä meitsi. )

Kyynel. Olipas synkkää. En kuitenkaan katso liioitelleeni. Se, että yritän parhaani täällä tarkoittaa myös sitä, että yritän olla iloinen. Joskus jopa onnistun siinä. On myös rakkaita ihmisiä, joilta olen saanut tukea, ja olen teille kiitollinen! Enkä nyt kaipaa tähän blogiin mitään kommenttia tästä aiheesta. Jos jollakulla on jotain sanottavaa, ole hyvä ja laita mieluummin sähköpostia: tuomasha@metropolia.fi

Internet-ongelmaa lukuunottamatta, viihdyn taalla ihan kivasta. Eli ei kauheesti harmita taalla olo just nyt. Kiitos, aiti muuten kirjasta! On aikaa lukea sita just nyt. Vaikkei mulla siita orgaanisesta kemiasta kurssia olekaan(se oli ja meni, sain vaan ykkosen, eli en varsinaisesti handlaa sisaltoa viela), ni on jostain syysta just nyt halua oppia ja sisaistaa asioita, jotka liittyy mun alaan ja valmistumiseen. Ehka alan kyllastya opiskelijaelamaan, enka todellakaan haluu enaa ajaa sporaa. Vaik ehka kuukaus ainakin viel pitaa.

Parin viikon paasta loppuu ensimmainen lukukausi ja moni ihminen, johon on taalla tutustunut lahtee takas kotimaahansa. Vahan haikeeta, mutta sellasta se on. Ainakin on kevat tulossa ja sita kautta paremmat saat, parempi mieli, enemman energiaa jne. Vois toi koulunkayntikin sujuu vahan paremmin. Jotain opintopisteita on jo kasassa, mut en nyt voi sanoo, et ois mitenkaan putkeen menny taa eka lukukausi.

On olemassa jonkinlainen harhaluulo, etta uuden kielen oppii parhaiten kun on paikassa, jossa sita puhutaan. No helvetti, ei oo ainakaan mulla toiminut. Ei sita kielta mitenkaan maagisesti vaan OPI! Sen eteen taytyy oikeesti tehda tyota jatkuvalla syotolla. Taa andalucian murre kun viela on mita on, ni ei oo helppoo. Se on ku ulkomaalainen opettelis kirjakielisuomea ja sit menis Helsingin Kallioon (tai TURKUUN!) yrittamaan ymmartaa mita ihmiset puhuu. Mun kamppiksella, joka siis on Argentiinasta, ja jonka aidinkieli on espanja, on usein vaikeuksia ymmartaa mita ihmiset taalla puhuu. Joten vaihto-opiskelukaupunkina Granada on vahan huono valinta. Mut kuten sanottua, ei mua kaduta et lahdin tanne. Ihan vaan puhtaasti arsyttaa paikallinen kieli. Ja ihmisten syyttava asenne; "Mikset ymmarra minua, vaikka puhun ihan selvaa andalucian murretta?". Kukaan ei ees yrita puhua selvemmin.

No joo, tilitys sikseen, ei tas mitaan. Yleensa paivitan blogiani, jos on jotain sanottavaa, nyt vaan oli netti kaytossa ja halu laittaa merkinta. Eli oon hengissa ja hommaa etenee hitaasti, mutta varmasti. Adios!

Siis, **tun Granada, ja **tun Windows Vista ja perkeleen espanjalainen na:ppis. Ei vain aakkosten takia, vaan muidenkin merkkien, esim. "tilden" puuttumisen takia.
Tai ainakaan sita ei oo merkitty mihkaan.

Oon hengissa, kuten nyt varmaan saatatte olettaa, koska paivitan nettistani.
Viime syksyna kaytin lahinna naapurilta pollittya nettiyhteytta. Se ei enaa toimi, ni piti sit menna koulun kirjastoon, jos on Wi-Fi-yhteys. No eipa toiminut sekaan, vaik mul kyl ois kayttajatunnus ja salasana. En tieda miks, oon kokeillut jokaista keksimaani permutaatiota, mut ei vaan skulaa. Ja kaikkialla vaan sanotaan, et noin sen pitais toimia ja jos ei toimi, ni "lo siento". Pahoittelu ei paljoo auta. Eika mistaan tunnu loytyvan apua.

Ei muuten, mutku ma tarttisin nettia ihan oikeesti opiskeluun ja tarkeiden asioiden hoitamiseen nyt, en vaan facebookissa ja/tai livejournalissa idlaamiseen. Odotan sita paivaa, ku internet oikeesti kaatuu ja kaikki on kusessa, ku siihen luotetaan liikaa.

No nyt oon nettikahvilassa, mut Wi-Fi-yhteys ei toimi Vistan kanssa. Mika tarkoittaa myos sita, etten voi lukea sahkopostejani, koska saatanan Metropolia vaatii jonkun varmenneohjelman, joka kyl on mun koneessa ja jota en nyt tahan nettikahvilan koneeseen saa asennettua.

Pakko varmaan vaan hankkia oma yhteys, ei tas muu tunnu auttavan. Rahanmenoa ei voi estaa...

Jos mulle muuten haluu lahettaa s-postia, ni mun vanhoja en tosiaan just nyt paase lukemaan. Pistakaa tanne:

tuomas.hallgren@suomi24.fi

Oon Suomessa nyt. Muuten jees, mut miks tääl pitää olla näin pimeetä? Ja päivälläkin ihan harmaata. Sain ilmaisen lipun Raskasta Joulua-konserttiin, joten kai sitä on serkun kanssa mentävä katsomaan Ari Koivusta ja kumppaneita. Sen jälkeen pikkujouluihin, jossa oletan näkeväni kerralla hirveän määrän tuttuja.

Eilen Kööpenhaminan lentokentällä Helsinkiin lähtevän koneen portilla oli kauheasti suomalaisia, eikä kielen kuulemiselta voinut välttyä. Tuntui todella omituiselta, kun on viimeisen kolmen kuukauden aikana puhunut käytännössä vain espanjaa ja englantia. Olin jo ruvennut ajattelemaankin englanniks.

Hauska tapaus mainittakoon sivumennen, kun se nyt mieleen tuli. Fernando ei oo ennen mun tapaamistaan puhunut englantia viiteen vuoteen, mut koska on aikoinaan Argentiinassa sen opetellut, hän kyllä osaa puhua sitä erittäin hyvin ja mielellään puhuu mun kans sitä, ku se on luonnollista ja hän haluaa kerrata sitä. Vaik mä välil pyydänkin vaihtoa espanjaan harjoitellakseni sitä, on englanti kuitenkin luonnollista meidän välillä. Fernando sai yks pvä puhelinsoiton joltain espanjalaiselta tutkijalta, joka kartoitti kielen käyttöä. Espanjassahan se onkin vähän monimutkaisempi asia, ku siellä on 4 virallista kieltä. Eka joku 10 kysymystä tyyliin, mikä on äidinkielesi, millä kielellä opiskelet, minkä kielisiä ohjelmia katsot telkkarista, mitä kieltä osaat parhaiten. Kaikkiin näihin Fernandon vastaus oli luonnollisesta espanja. Vika kysymys: mitä kieltä olet viime aikoina käyttänyt eniten: englantia. Meni tutkija kuulemma vähän hämilleen.

Kirjoitin myös lentokentillä jotain päivittääkseni sen myöhemmin blogiin. En suosittele sen lukemista kenelläkään, mutta laitetaan nyt kuitenkin tähän, ku se periaatteessa tänne kuuluu.

( Lentokentällä )

Nyt, kun sitä kohta saa taas lisää, söin viimeisetkin salmiakkini ja tarjosin Fernandollekin. "Salmiaakia, pärkele! No! Perkele!", vastasi hän ottaen innokkaasti muutaman. Olin aiemmin painottanut, että aiempi tapa kuulostaa siltä, kuin ruotsalainen yrittäisi kiroilla suomeksi.

Oppi on ilmeisesti mennyt perille itse kullekin. Tänään oli kielikurssin koe, jonka jälkeisessä keskustelussa luokkatovereiden kanssa, joku totes mulle "Hijo de puta, tu usas subjuntivo!" Eli suomeks "Hemmetti soikoon, sähän käytät subjunktiivia!" Se on osa kielioppia, jolle ei oikeen oo mitään vastinetta suomenkielessä, enkä nyt ees yritä tässä lyhyesti selittää sitä. Mutta sanotaan nyt vaan, että se ei varsinaisesti oo sieltä helpoimmasta päästä. Ja oli se aiemminkin jo hanskassa, ei siinä mitään.

En nyt tällä kalastele mitään tyylipisteitä, etenkään, ku mun SANAVARASTOLLA ei todellakaan vielä brassailla. Mutta onpahan jonkinlainen todistus itselleni, että opin kyllä asioita, jos vaan motivaatiota riittää. Ku riittäiskin motivaatioa helmikuussa olevaan tenttikauteen. Tai sitten vaan todistus siitä, että olen lahjakas kielissä, ja perustelu vaihtaa alaa johonkin ohjelmointipainotteisempaan hommaan, joka nyt sitkeästi jatkaa olemista mun pakkomielteenä. Yleisestä harhaluulosta poiketan matemaattisella lahjakkuudella ei ole tekemistä ohjelmoinnin ja sen ymmärtämisen kanssa. Ohjelmointi on ennemminkin kielioppia kuin matematiikkaa! Eli kielipäät osaavat ohjelmoida. Mut ku mun nykyinenkin ala on siinä mielessä pakkomielle, että se on mulle asia, jonka haluun suorittaa loppuun, koska oon sen aloittanut ja niin kauan sen kanssa tapellut, vaikken siitä edelleenkään ymmärrä yhtikäs mitään.

Mitä tähän ny enää voi sanoa? Ehkä voisin pistää aivot narikkaan pariks viikoks:

Joulu tulla jollottaa

...
Tule tänne Tuomas kulta,
tuopi joulu tullessasi,
tule aatto, jou´u joulu,
sekä tahvana tavoita.

Tule joulu, konsa jouat,
jo on sukkari´ sotkettuna,
jo on paitain´ pakattuna,
jo on pesty mun tupani,
lakaistu on lattiani,
siivottu sileät sillat,
pehkut pellolle ajettu.

Tuomas jo tulla tupsuttaa,
tuopi joulun tullessansa.
...

Okei, okei, mut 2 päivää etuajassa, jos sopii. Eli perjantaina! Nimpparit vasta sunnuntaina.

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Näin ulkomailla se tuntuu jotenkin suuremmalta, kuin Suomessa ollessa. Yritin haalia kokoon muita suomalaisia, mutta ei onnistunut, ku ”tunnen” vain 3, joista 2 oli Barcelonassa ja yhdellä oli muuta menoa. Niinpä pakotin Fernandon ja hänen 2 kylässä ollutta ystäväänsä kuuntelemaan kanssani Maamme-laulun ja Finlandia-hymnin. Mutta ne tykkäs! Etenkin ku kappaleet olivat youtube-videoita, joissa oli kuvia ja historiikkeja Suomesta. Pitkin iltaa halusivat sitten alustaa useamman shotin lauseella ”Por la independencía del Finlandia!”

Huomenna ois vapaapvä, joten tänään ois ihmisiä juhlimassa. Ei jaksa enää! Varsinkin ku nyt on niin tuottelias olo. Tekis mieli vaan jäädä kotiin opiskelemaan. Ehkä mä meen vaan selvänä etkoille, ku siellä katsotaan Troija espanjaks. Tosin sitä tuskin kestää selvin päin, mut olkoot itsehillintäharjoitus.

Sanotaan, että matkailu avartaa, ja että vaihto-opiskelu kasvattaa. En mä siitä tiedä mitään, ehkä muut ihmiset sitten huomaavat, kun tuun takas. Itse tosin oon pannu merkille, etten enää jaksa kauheasti kuunnella aggressiivista musiikkia, enkä viihdy paikoissa, joissa sitä soitetaan. Onko tämä nyt sitten henkistä kasvua vai silkkaa vanhenemista? Kohta sekin taas realisoituu numeerisesti aina niin masentavalla tavalla. Tai ehkä mun tänhetkinen musiikkimaku indikoi sitä, ettei mua vituta mikään, mikä oikeastaan on totta. En tiedä, mutta ikinä ei oo Albert King ja Muddy ”Mississippi” Waters kuulostanu niin hyvältä ku tänään.

Sain muuten tukevan summan veronpalautusta. Ja nyt puhutaan sellaisesta summasta, millä periaatteessa vois saada toimivan, käytetyn kesäauton. Wohoo! Ajattelin käyttää koko summan johonkin turhaan ja tyhmään, mutta kivaan asiaan. Ehdotuksia otetaan vastaan.

EDIT: En mennyt vaan jäin opiskelemaan. Voin kerrankin olla tyytyväinen itseeni.

En oo vähään aikaan päivittänyt blogiani, ku en aina jaksa valittaa tai avautua. Oon sitä tehnyt viime aikoina liikaa. Ja hyvistä asioista kertominen on empiirisen kokemuksen perusteella johtanut hyvän asian menetykseen. Jolla onni on se onnen kätkeköön. Ei niin että mulla nyt mitään erityistä onnea ois, mutta get the point?

Teki nyt kuitenkin mieli kirjoittaa jotain. Ehkä vain sanoakseni, että oon viime aikoina viihtynyt täällä ihan kivasti. Oon tavannut uusia ihmisiä ja ollut muidenkin kuin vain kämppisteni kanssa. Henkilökohtaisia ongelmia on edelleen lähinnä huonon unirytmin ja sen seurausten kanssa, mutta sitä ja siihen liittyviä ongelmia tuskin tulen tässä elämässä ratkaisemaan, joten:


"Don't talk to me if you ain't got the answers I need,
Yeah, I got problems, can't you see I'm trying to solve them"
-Dropkick Murphys: 'Take it and run'


"Kävelen hitaammin, menkää edelleni"
-Verenpisasa: 'Tuuli'


Sori, etten ole lähettänyt yhtään postikorttia vielä. Oon kyllä ostanut kasan, mutta koska
ajankäytössä on kyse prioriteeteista, olen tässä tapauksessa ollut välinpitämätön ja itsekäs. Olette mielessäni kuitenkin :)

Granadassa alkaa olla oikeasti jo viileä. Iltaisin melkeinpä tarttee jo pipoa. Tällä viikolla sellaisen itselleni metsästin. Täällä on pipot aivan kauheita. Kolusin 6 eri liikettä läpi, ennen kuin löysin tavallisen mustan peruspipon, joka lisäks näytti ihan suht tyylikkäältä. Välillä herättää hilpeyttä, ku jengi valittaa kylmyyttä kuuden asteen lämpötilassa ja pitää kaulahuivia naaman edessä, samalla tavalla ku Suomessa pidetään ehkä pakkassäillä, ku oikeesti nenä palelee. No ne voi sit nauraa mulle kesällä, ku mä oon hiestä märkä.

Joulukatukin avattiin paikallisen manskun ylle. Mutta että se onkin tylsä. Ei mitään valoja tai kuusia. Vaan sellasia.. no sanotaan nyt kuluttamiseen kannustavia punaisia lahjapakettirusettihässäköitä, jotka kaikki on samanlaisia ja oikeastaan aika rumia, jotka roikkuu katulamppujen varassa kadun yllä.

Nyt pitäis etsiä suomalaisen ruoan resepti ja kääntää se espanjaksi. Marjapuuro vois olla kova sana. Sitten pitää mennä kokoontumaan erään kahvilan pöydän ääreen vaanimaan muiden pelaajien verta nimeltä mainitsemattoman korttipelin muodossa.

Edessä on myös pitkä viikonloppu, kun maanantai on vapaapvä. Fernandon kaks kaveria, sekä Julian mutsi ja sisko asettuu taloksi pariksi päiväksi. Mut onneks mul on muitakin vaihtoehtoja, ku vaan hengaa täällä. Mulle on ehdotettu esimerkiksi teatteriin menoa. Viimeksi olin Svenska Teaternissa katsomassa Svarta Damenia, joka oli huono, ja josta en edes ymmärtänyt mitään. Enpä tiedä. Ehkä sitä vois mennä kokeilemaan, josko ymmärtäisin paremmin espanjaa kuin ruotsia.

Jotta rakkaat lukijani eivät kyseenalaistaisi mielenterveyttäni, saatikka sitten ajatuksenjuoksuni loogisuutta, minun on pakko alustaa seuraava blogini päivitys sillä tosiasialla, että se sai alkunsa seuraavasta tapahtumien kulusta ja omista intuitiivisista päättelyistäni. Tänä iltana, kahdentenakymmenentenätoisena marraskuuta , minulla oli optiot kahden eri naisen seuraan. Ja ainakin toistaiseksi puhutaan ihan vaan ystävällismielisestä ”mitä teet tänään”-tyylisestä tapaamisesta. Mutta koska emmin, ja huolimatta siitä, että kokemusteni pohjalta on erittäin ’bad idea’ yrittää pitää useampaa optiota käytettävissä samalle illalle, ryssin homman, en totaalisesti, mutta ainakin tältä illalta ja pelkäänpä että myös vähintään yhdeltä seuraavalta. Mutta ei se mitään, koska nyt olen kotona, kello on yli viisi, kuuntelen Ozzy Osbournea kirjoittaen jotain mitä ’on saatava paperille’.

No niin. Edellisiä asioita seurasi se, että kun todettuani etten ymmärrä naisia vaikka kuinka yritän, ja että aina vain teen jotain väärin, vaikken oikein tiedä mitä, koin, että minun täytyy välittömästi alkaa harjoittaa empaattisuutta. Ja koska kotimatkallani Granadan parhaaksi paikaksi toteamastani baarista törmäsin jenkkityttöihin, jotka eivät uskoneet, että olen Texasista, vaikka niin väitin, ja jotka käyttäytyivät kansallisuuteensa nähden tyypilliseen tapaansa käyttäen tutuntyyppisiä fraaseja(esim. tietä ylitettäessä punaisilla valoilla: ”I don’t wanna like… die”) ryhdyin pohtimaan sitä, miksi amerikkalaiset ovat niin stereotyyppisiä suurimmassa osassa tapauksista, ja että pystyisinkö jotenkin ajattelemaan asioita heidän näkökannastaan. Tämän pohdinnan tuloksen yritän seuraavassa välittää jotenkin.

( Empatiaa )

En nyt tiedä onnistuinko välittämään ideani tai ajatukseni, mutta ainakin itse yritän ymmärtää jokaista kansakuntaa hieman paremmin, sen sijaan, että tyytyisin vain enemmistön mielipiteisiin ja ensikosketuksiin heistä. Enkä nyt oikeastaan tiedä, ymmärränkö amerikkalaisia sen paremmin, mutta kun nyt tarkemmin miettii, ni kyllä historiallisen New Orleansin menetys hurrikaanille oli ikävä asia, ja että ainakin voisin nyt mennä nukkumaan ja katsomaan, kuinka paha darra huomenna on, tuskin kovin paha, koska olen toki vastuullinen ihminen.

Ensimmäinen merkittävä käännekohta vaihto-opintojaksossani tapahtui eilen; turkinpippurit loppuivat. Olin ostanut 400g pussin Tukholman lentokentällä 14.9. matkalla tänne, joten kiitettävän pitkään ne mulla kestivät. Tosin oli mulla muutakin salmiakkia, joten sinänsä ei mikään ihme. Ja sitäpaitsi on mulla edelleen supersalmiakkia, jota mulle on lähetetty(kiitos äitini ja serkkuni).

( negatiivisuuden ja toivon sävyttämää pohdiskelua )

Ennenkuin aloitan, haluan todeta, että Granada on yks mageimmista kaupungeista, missä oon ollut, edellinen entry oli kirjoitettu lievässä ärtymyksessä, mutta kaikki oli kuitenkin totta.

Tunsin äkillistä tarvetta laatia elämäni top10 biisilista. Isäni ja enoni ovat fanaattisia musiikinharrastajia, joten kai tämä on vähän veressä. Ja ehkä myös merkki siitä, että alan tulla vanhaksi. Tai sitten piti vaan saada tauko kaikesta Espanjaan liittyvästä. En tiedä, mutta nyt tein sen. Tulos hieman yllätti minut itsenikin. Loppujen lopuksi moni biisi päätyi listalle, koska sillä oli minulle henkilökohtaista merkitystä. En siis ajattele musiikkikriitikon tapaan. Näitä biisejä on mahdotonta verrata keskenään, joten järjestys on vain aakkosellinen biisin mukaan.

( lista )

on espanjaa ja tarkoittaa kehitystä.

Sitä ei täältä puutu. Talot ovat niin hyvin rakennettu, että ei niihin mitään lämpöeristystä tartte laittaa, kun ei kerran pattereitakaan ole. Ohimennen pieni asiaankuulumaton infoisku, Espanjassa on tähän aikaan vuodesta KYLMÄ! Maakaasuputkiakaan ei oo rakennettu, koska kaasulaitoksen kaverit tuovat sitä tilattaessa säiliöissä vähän niinku ennen toimitettiin maitoa ovelle aamuisin. Ja mikäs on sitä toimitettaessa autolla, kun liikennekin toimii niin hienosti, ikinä ei oo ruuhkia nähtykään täällä päin, eikä kukaan koskaan pysäköi autoaan väärin, niin että siinä ois perässä viisi linja-autoa tööttinappulat pohjassa, koska eivät voi ajaa kapeaa katua pitkin ohi. Ja aina asiat toimitetaan ajallaan, eikä koskaan tartte odottaa mitään. Itseasiassa asiat ovat niin hyvin organisoitu, että kaikilla on ylimääräistä AIKAA töidensä lomassa jäädä juttelemaan niitä näitä, koska he tietävät, että jonossa olevilla asiakkaillakin on aikaa.

Yliopistossakin ollaan täysin ajan tasalla. TIETOTEKNIIKAN opettaja vaati, että ohjelmointikurssin välikoetta varten täytyi olla 3,5" disketti, johon sitten tallennettiin kirjoitettu tiedosto. Ei sellasta tarvinnutkaan eilen etsiä ku puolitoista tuntia, kunnes löytyi yksittäiskappaleina pienestä paperi/kirjakaupasta. Ja kokeessa fiksusti säästetään piirtoheittimen kuluttamaa sähköä tai liitua, kun opettaja vaan SELOSTAA ohjelmoinnin koetehtävän kaikille. Se on sitten vain oppilaiden asia kirjoittaa tehtävä ylös ja tehdä se.

Kulttuurikin on erittäin kehittynyttä. On itseasiassa ollut samalla kehitysasteella jo vuosisatoja. Ulkomaalaiset ja epäisänmaalliset kateelliset panettelijat yrittävät vain saada härkätaistelut loppumaan, koska eivät voi myöntää, että härkätaistelu on rohkeuden näyte, johon heillä ei itsellään riitä rahkeita.

Ja rahankäyttö on täällä hyvin huolellista. Itseasiassa niin huolellista, että en voi sitä käsittää.( pistorasia )

...ihan hyvinhän se sitten menikin eilen, oli kivaa. Kai se on vaan ymmärrettävä, että isot bileet ja diskot ei oo mua varten. Olin paikallisessa reggaebaarissa. Heti sisään astuessani päälleni vyöryy jonkinlainen positiivisuuden aalto; ihmiset tanssii kuubalaisen musiikin tahdissa n. 15 neliömetrin baarissa. Näin vapaan tuolin, mutta kysyin viereiseltä nuorelta mieheltä, onko se vapaa. Se alkaa puhumaan mulle ruotsia, mutta on kuitenkin Italiasta. Ei siin mitään.
Tänään tietty nukuin hävyttömän myöhään, mut eipähän väsytä.

Näin haukan lentelevän talomme yläpuolella hyvin matalalla. Pikainen veikkaus ois, että oli nuolihaukka. Mutku ei oo koskaan oikeen ollut aikaa tai motivaatiota pyhittää aikaa lintuharrastukselle. Vähän kadehtin erästa kaimaani ja isääni, jotka tosta noin vaan osaavat nimetä lähes jokaisen linnun. Pidin aikoinaan laukussani lintukirjaa lukeakseni sitä bussissa tai junassa, mutta enpä siitä tullut hullua hurskaammaksi.

Aina vaan mietin, että teen asioita sitten ku oon valmistunut. Oon jo vuosia yrittänyt pitää opiskelujani ykkösprioriteettinä, mutta tuntuu, että tuloksetta, koska edelleen oon opiskelija. En tiedä miksi, mutta kuukauden sisällä on oikeasti oma ala alkanut kiinnostamaan. Tai ainakin on sellainen tunne, että haluan valmistua siitä koulutusohjelmasta, mitä opiskelen. En olekaan arponut sitä ku vaan viimeiset 5 vuotta. Ei niin, että opiskelu ois sen helpompaa edelleenkään, mut onpahan joku suunta mihin rämpiä keskellä suota.

Joululomalla opettelen ainakin ees ne haukat. Vesilinnut ja muut saa luvan odottaa.

EDIT: Varasin just lennot. Tuun Suomeen perjantaina 19.12. klo 20.10. ja palaan takaisin maanantaina 5.1. eli oon reilut pari viikkoa Suomessa.